When Helsingin Sanomat (on last Friday 14.8.) asked newly rewarded producer Kari Korkman the “What next?”-question, the answer was the same as it has been for me and some other people for couple of years now: ALPPILA.
On weekends I watch people sleepy heading Valtteri fleamarket with their take-away coffees. That view together with typical Alppila redbrick architecture, low warehouses in area and tiny balconies in strict rows in our brick facade reminds me a bit of New York.
Oriental breathings from Meira Coffee roastery, Local basketball team Alppilan Koris AlKo, busy designers at Viipurinkatu 8 (Elina & Klaus Aalto, Saara Renvall) defines all respectively the local spirit. Writer/reviewer Kalle Kinnunen, Myymälä2 founder Jan Konsin, stylist Salli Raeste and graphic designers like Tuomas Tofferi and Elmo Sarpaniemi – locals as well – and familiar faces at Porvoonkadun Baari and Weeruska.
Anni Sinnemäki’s ‘Alppila’ poem from her latest anthology ‘Aleksis Kiven Katu’ beautifully chrystallizes the greatness of Alppila:
"OI ALPPILA,
Elämäni on ollut rauhallista täällä
Pasilan ja Linnanmäen välisessä laaksossa
Lumen peittämänä sunnuntaina
voisi kuvitella kävelevänsä
hiljaisen maaseutukaupungin katuja
kellot soittavat niille
jotka asuvat yksiöissä
Kesällä raitiovaunussa
muualta tulleet ihmiset
ovat täynnä kysymyksiä sen reitistä
joka kumma kyllä on äärettömyys
Ihmisten huuto huvipuistossa
tulee sisään parvekkeiden kautta
kaupassa kuumatukkaiset lapset itkevät
haluavat lisää jäätelöä
vaikka voivat jo pahoin
Tapaan turkulaisen runoilijan kadunkulmassa
täällä viihtyvät turkulaiset runoilijat, koska
Aleksis Kiven katu on maailman
kaunein katu, leveä ja tyhjä
Nouseva aurinko valaisee
konepajan rakennusten tiilet
aamusella haettujen keskiolutpullojen
hohtavat ruskeat kyljet
Minä seison saattamassa sinua
pysäkillä kirkon takana
aikataulun mukaan
eroamme minuutin päästä
Vaan kun astut tuohon vaunuun
palaat takaisin vääjäämättä"
